Hoitajan mietteitä
Nyt kolmessa yksikössä työskennellessäni, kuunnellessa montaa erilaista hoitajaa/työyhteisön jäsentä, nähnyt montaa erilaista tapaa hoitaa, monia henkilökunnan erilaisia ongelmia työssä, monta tuskaa henkilökohtaisessa elämässä. Seurannut esimiesten tai pitäisikö sanoa esihenkilöiden taustatyötä ja läsnäoloa.
Tunnen olevani upeassa työyhteisössä: se taito jolla keittiöhenkilöt valmistaa ravitsevaa, erittäin hyvää ruokaa asukkaille ja henkilökunnalle, kuinka laitoshuoltajat varmistaa että infektiot pysyvät kurissa ja tilat siisteinä, kiinteistönhuolto huoltaa työympäristöä ja tekee siitä parhaansa mukaan meille ja asukkaille turvallisen, sekä ne monet muut jotka palvelevat meitä ja asukkaita.
Asukkaissa on montaa erilaista elämän kokemusta ja jopa kohtaloa, jota he itse eivät ole valinneet. Toisilla koko elämä on ollut hyvää ja onnellista aikaa, kun taas toisilla fyysisesti tai henkisesti tuskaa.
Omaiset jotka taustalla ovat tuskaisia ja huolissaan omaisestaan, he eivät välttämättä näe työtä joka on näkymätöntä asukkaan arjessa. He ovat huolissaan, mutta puhumalla yleensä ymmärtävät. Moni kokee huolta tai surua omaisestaan/läheisestään. Yritetään ymmärtää sillä meille jokaiselle äiti, isä, oma lapsi tai muuten läheinen on tärkeintä maailmassa.
Omaisella on tuska läheisestään, joskus voi olla vaikea hyväksyä muuttunutta tilannetta ja toisinaan se hoitajille ja muulle henkilökunnalle näkyvä tuska saattaakin huokua oman elämän tuskasta. Se saattaa näkyä jatkuvana valituksen tekemisenä ja ongelmien etsimisenä. Meidän pitää myös tukea näitä hetkiä ja antaa omaiselle ymmärrystä ja aikaa.
Kunnioittaminen ja arvostus
Meidän henkilökuntaa nähneenä, ammattiryhmästä tai asemasta riippumatta on ollut raskasta. Muutoksia, koronasta johtuvat rajoitukset, työvoimapula joka vallitsee kaikkialla. Se ei ole kenenkään meidän vika tai syy.
Olisi tärkeää muistaa että meistä jokainen tekee parhaansa, toinen on hidas, toinen nopea, yksi herkkä, toinen kova, toinen taas muuten voimakas persoona.
Jokainen meistä kuitenkin tekee parhaansa. Joskus me väsymme, työn määrästä, vastuusta, uusien ohjaamisesta, tai tosiaan omaan elämään liittyvistä asioista.
Yritetään muistaa seisoa toistemme rinnalla. Annetaan mahdollisuus, kuunnellaan ja yritetään opastaa uusia hoitajia, jotta heidän olisi hyvä tulla moniammatillisen työryhmän jäseneksi, omalla persoonallaan. Autetaan heitä oppimaan ja opastetaan.
Jos väsymys vie voiton, se pitää ottaa puheeksi. Itse olen siitä kiitollisessa asemassa, kun monet puhuvat ja kertovat omasta taakastaan. Kuuntelen sen luottamuksella ja omalta osaltani yritän pitää työyhteisössä positiivista asennetta. Joskus on kuitenkin hetkiä kun itsekin väsyy on pahalla tuulella, mutta yritän muistaa sanoa ettei se ole kenenkään syy. Kokonaisuutta ajatellen olen mahtavassa työyhteisössä, kiitos siitä on teidän jokaisen.
Jokaisen pitää muistaa arvostaa itseään työntekijänä ja muistaa, juuri sitä olet mahtava.
Lh/sh-opiskelija Niina Anttila
Hopeapuisto | Hopeaharju | Hopeakoto